TUMFEST10 PERFORMERS

Lauantai, 10.4.2010 klo 15.00

JONE TAKAMÄKI SOLO

Jone Takamäki eri puhallin- ja lyömäsoittimia

TUMfest10 tarjoaa jälleen tilaisuuden kuulla useampaakin suomalaisen improvisoidun musiikin huippunimeä ja yksi heistä on eittämättä pitkän tauon jälkeen esiintyvä saksofonisti/huilisti/multi-instrumentalisti Jone Takamäki (s. 1955). Takamäki aloitti muusikkouransa 1970-luvun loppupuolella ja jo Jone Takamäki Trion (yhdessä basisti Antti Hytin ja rumpali Samppa Salmen kanssa) kaksi albumia (Jone Takamäki ja Universal Mind) 1980-luvun alussa sementoivat hänen maineensa. Vaikka Jone Takamäki Trion musiikki pohjautui vapaaseen improvisaatioon ja ennakoi tulevaa maailmanmusiikkitrendiä, saavutti se myös suuren yleisön suosion tavalla, jota voidaan ehkä lähinnä verrata Piirpauke-yhtyeen suosioon 1970-luvulla ja Ilmiliekki Quartetin suosioon viime vuosien aikana. Tämän jälkeen Takamäki oli keskeisessä roolissa esim. Edward Vesalan varhaisissa Sound and Fury -kokoonpanoissa (Ode to the Death of Jazz), Raoul Björkenheimin Krakatau-yhtyeessä (Volition ja Matinale) sekä useissa kooperatiivisissa projekteissa mm. Antti Hytin, Raoul Björkenheimin, Jorma Tapion, Jarmo Savolaisen ja muiden samanmielisten soittajien kanssa, mukaan lukien Roommushklahn, Otná Eahket -trio ja -kvartetti sekä Suhkan Uhka (Suhka).

Musiikin lisäksi Jone Takamäki on teatterikorkeakoulun (1979-1983) käytyään ollut aktiivinen myös näyttämötaiteen puolella esiintyen näyttelijänä sekä monissa teatteriproduktioissa että elokuvissa. Usein hän on myös yhdistänyt nämä kaksi taiteenalaa säveltäen musiikkia lukuisiin näytelmiin, elokuviin ja tv-produktioihin ja myös esiintyen itse muusikkona tai sekä muusikkona että näyttelijänä eri produktioissa. Helmikuussa 2010 sai esimerkiksi ensi-iltansa uusi hyvän kriittisen vastaanoton saanut Woyzek-produktio Teatteri Avoimissa Ovissa, jossa Takamäki jälleen yhdistää sekä säveltäjän, muusikon että näyttelijän roolit.

Muusikissaan Takamäki on viime vuosina keskittynyt yhä laajentamaan ilmaisuskaalaansa. Jo omilla trio-levytyksillään sekä esim. Krakataun yhteydessä Takamäki käytti usein tenorisaksofonin ohella muista kulttuureista tulevia huiluja ja muita puhallinsoittimia, kuten vaikkapa Krakataussa tutuksi tullutta didgeridoota, sekä kieli- ja lyömäsoittimia. Lisäksi Takamäki opiskeli esimerkiksi Balilla ja Turkissa omaksuen uusia vaikutteita sekä musiikkiinsa että soitinvalikoimaansa. Viimeisen viiden vuoden ajan Takamäki on opiskellut erityisesti japanilaisten shakuhachi ja hocchiku ‑huilujen soittoa sekä Euroopassa että Japanissa lisäten nämä soittimet jo entuudestaan hyvin laajaan instrumenttivalikoimaansa.

TUMfest10:n yhteydessä Jone Takamäki tulee esiintymään sooloartistina ja luvassa on kiehtova matka eri kulttuurien ja niitä edustavien soittimien maailmaan vapaan improvisaation muodossa.


VERNERI POHJOLA & BLACK MOTOR

Verneri Pohjola trumpetti
Sami Sippola saksofonit
Ville Rauhala basso
Simo Laihonen rummut

Verneri Pohjola (s. 1977) saapuu TUMfest10:een yhdessä tamperelaisen Black Motor -yhtyeen kanssa. Näin Verneri Pohjola ja Black Motor jatkavat Tampere Jazz Happeningin yhteydessä viime syksynä alkanutta yhteistyötään.

Verneri Pohjolasta on viime vuosien aikana kasvanut yksi suomalaisen improvisoidun musiikin johtavia nimiä. Vaikka Pohjolaa on usein kuultu myös rockin (mm. Silvio) ja esimerkiksi brasilialaisvaikutteisen musiikin (Quintessence ja Q-Continuum) parissa, niin vapaa improvisaatio on kuitenkin hänen ominta aluettaan. Tämän ovat osoittaneet paitsi Ilmiliekki Quartetin esiintymiset ja kaksi hyvän vastaanoton saanutta levyä (March of the Alpha Males ja Take It With Me) myös Pohjolan monet muut projektit alkaen vaikkapa jäsenyydestä Suhkan Uhka -yhtyeessä (Suhka) ja Giovanni Guidin, Jukka Gustavsonin, Iro Haarlan, Seppo Kantosen, Pekka Pohjolan, Aki Rissasen ja Alexi Tuomarilan eri kokoonpanoissa sekä hänen lukuisat omat projektinsa mukaan lukien alati vaihtuva Aurora-kokoonpano monine vieraineen kuten Juhani Aaltonen ja Pepa Päivinen, Michelin Star yhdessä Joonas Riipan kanssa, Verneri Pohjola Quintet yhdessä Jussi Kannasteen, Kaisa Kulmalan, Ville Herralan ja Riipan kanssa sekä Pekka Pohjolaa vähällä sähköllä yhdessä Ilmari Pohjolan, Veli Kujalan, Seppo Kuitusen, Ville Herralan ja Mika Kallion kanssa. Pohjola on myös esiintynyt UMOn ja Orkestrovan solistina sekä yhdessä Meta4 -jousikvartetin kanssa. Vastikään vuoden 2009 parhaana jazz-levynä Emma-palkitun Aurora-levyn sekä Emma Salokosken ja Ilmiliekki Quartetin yhteisen, myös Emma-ehdokkaana olleen levyn (Vi sålde våra hemman) ohella Pohjola on viime aikoina julkaissut duo-levyn yhdessä Joonas Riipan kanssa (Michelin Star) ja häntä on kuultu solistina Kerkko Koskisen ja UMO Jazz Orchestran yhteisellä levyllä (Agatha). Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy TUM Recordsilla Pohjolan yhdessä basisti Anders Jorminin ja rumpali Gerry Hemingwayn kanssa tekemä trio-levy.

Black Motor -yhtye on tamperelainen improvisoiva trio, joka on toiminut jo reilun viiden vuoden ajan. Yhtye on julkaissut kolme albumia (Black Motor, Club El Toro ja Vaarat Vastukset; neljäs eli Never Out of Fashion - Live in Amsterdam ilmestyy piakkoin), joilla kaikilla se soittaa tinkimätöntä vapaata jazzia Albert Aylerin, Peter Brötzmannin, Rashied Alin ja monien muiden viitoittamalla tiellä. Black Motorin toimintaan on kuulunut olennaisena osana yhteistyö erityyppisten vierailijoiden kanssa, joihin on lukeutunut muusikoiden lisäksi myös tanssijoita ja performanssitaitelijoita. Pitkäaikaisempiin yhteistyökumppaneihin kuuluvat kitaristi Jukka Orma ja suomalaisen fakiirisirkuksen pioneeriryhmä Circus Mundus Absurdus. Aktiivinen klubitoiminta on myös läheistä yhtyeelle. Tähän sisältyy improvisoitua musiikkia tarjoava klubi "Fly-Rite Festival" sekä konserttisarjat, joissa yhtye esiintyy eri vierailijoiden kera. Myös työpajatoiminta peruskouluissa työllistää yhtyettä.

Verneri Pohjolan vahva soitto tuo Black Motorin tiiviiseen triosoundiin tilaa, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa hyvin luontevasti myös lyyrisempää ja ilmavampaa materiaalia. Pohjolan sävellykset puhuvat samaa kuin soittokin: ne sopivat hyvin Black Motorin ohjelmistoon ja puhuttelivat sen jäseniä heti ensi kuulemalta. TUMfest10:n yhteydessä on luvassa Pohjola, Sami Sippolan ja Ville Rauhalan sävellysten lisäksi myös tarkoin valikoituja lainasävelmiä.

Väliaika


IRO HAARLA SEXTET
Kari Heinilä tenorisaksofoni ja alttohuilu
Verneri Pohjola trumpetto
Jari Hongisto pasuuna
Iro Haarla piano ja chen
Ulf Krokfors basso
Markku Ounaskari rummut

TUMfest10 tarjoaa helsinkiläisyleisölle ensimmäisen tilaisuuden tutustua Iro Haarlan uuteen kotimaiseen sekstettiin. Aiemmin sekstetti on esiintynyt vain Porin Jazz -festivaalin ultra music nights -tapahtuman yhteydessä heinäkuussa 2009, jolloin sekstetti esitti tapahtuman tuottajana toimineen Charles Gil´n tilaaman sävellyskonsertin.

Iro Haarla perusti johtavista suomalaisista soittajista koostuvan Iro Haarla Sextetin suomalais-norjalaisen kvintettinsä (myös Trygve Seim, Mathias Eick, Ulf Krokfors ja Jon Christenssen) ja kotimaisen kvintettinsä (myös Kari "Sonny" Heinilä, Verneri Pohjola, Ulf Krokfors ja Reino Laine tai Markku Ounaskari) rinnalle saadakseen uuden ilmaisuvälineen omille sävellyksilleen. Haarlan pyrkimyksenä sekstetin yhteydessä on käyttää sen tuomia mahdollisuuksia uudenlaisen, värikkäämmän soinnin ja myös rytmisesti monipuolisemman materiaalin esittämiseen Haarlan tuotannosta tutun balladinomaisen lyyrisyyden rinnalla. Oman lisänsä tuo myös Haarlan aiemmista yhteyksistä tutun harpun sijaan käyttämä chen, joka on taiwanilainen kototyyppinen kansansoitin.

Iro Haarla itse kokee, että uusi sekstetti tarjoaa hänelle lähes samat soinnilliset mahdollisuudet kuin säveltäminen isommille orkestereille, kuten UMO Jazz Orchestralle, jonka kanssa Haarla on usein tehnyt menestyksellistä yhteistyötä. Pasuunan liittäminen mukaan saksofonin ja huilun sekä trumpetin rinnalle mahdollistaa sen, että kaikki puhallinsektiot ovat edustettuina. Lisäksi jokainen soittaja tuo Haarlan käyttöön omat persoonalliset ominaisuutensa, jotka tämä voi jo musiikkia kirjoittaessaan ottaa huomioon. Sekstetissä Haarla myös jättää runsaasti tilaa improvisointiosuuksille, jotka hyödyntävät sen jäsenten solistisia vahvuuksia samalla myös rikastaen yhtyeen ominaissointia.

Iro Haarla opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa ja sävellystä Heikki Sarmannon ja Einar Englundin johdolla. Haarla oli 1970-luvun lopulta aina Edward Vesalan vuonna 1999 tapahtuneeseen kuolemaan asti mukana Vesalan eri kokoonpanoissa vaihdellen pienyhtyeistä, kuten vuoden 1983 trio yhdessä Juhani Aaltosen ja Vesalan kanssa, aina Sound and Fury -kokoonpanoon ja Vesalan moniin projekteihin UMOn ja muiden suurempien kokoonpanojen kanssa. Kaikissa näissä Haarlan rooli oli keskeinen paitsi kosketinsoittajana ja harpistina myös sovittajana. Vesalan projektien ohella Haarla on myös ollut mukana monissa muissa yhtyeissä, kuten Tapio Rinteen Rinne Radio, Esa Pietilän 4 Streams, Jarmo Tapion Rolling Thunder, Antti Hytin ja Jone Takamäen Otná Eahket ja useat muut enemmän tai vähemmän vakituiset kokoonpanot. Haarla on myös tehnyt yhteistyötä useiden kansainvälisesti tunnettujen muusikoiden kanssa, mukaan lukien Terje Isungset, Trygve Seim, Tomasz Stanko, Tomasz Szukalski ja Christian Wallumrød. Viime vuosina Haarla on yhä enemmän esiintynyt säveltäjänä (mm. useita projekteja UMOn kanssa) sekä omien yhtyeidensä, kuten hänen suomalais-norjalainen ja kotimainen kvintettinsä sekä Iro Haarla Sextet, johtajana.

Iro Haarla Sextetin muutkin jäsenet edustavat kotimaisen improvisoidun musiikin ehdotonta huippua. Saksofonisti Kari "Sonny" Heinilä, pasunisti Jari Hongisto ja basisti Ulf Krokfors ovat kaikki Haarlalle tuttuja jo Edward Vesalan Sound and Fury -kokoonpanoista 1980-luvulta. Heistä Heinilä on viime vuosina ollut keskeinen solisti myös useissa Haarlan omissa kokoonpanoissa ja on toiminut UMOn kapellimestarina sen esittäessä Haarlan sävellyksiä. Basisti Ulf Krokfors puolestaan on viime vuosina ollut Haarlan keskeisin yhteistyökumppani sekä Haarlan omissa kokoonpanoissa että yhteisissä projekteissa, jotka ovat vaihdelleet intiimistä duosta (Heart of a Bird) suurempiin yhtyeisiin kuten Loco Motife (Penguin Beguine) ja Ulf Krokfors Orkester. Myös rumpali Markku Ounaskari kuuluu tähän samaan sukupolveen ja on esiintynyt sekä Haarlan että Krokforsin eri kokoonpanoissa ja esimerkiksi saksofonisti Esa Pietilän kvartetissa yhdessä heidän kanssaan. Verneri Pohjola puolestaan tuo sekstettiin tuoretta solistista voimaa kuten aiemminkin useissa Haarlan projekteissa, mukaan lukien UMOn Iro Haarlan sävellyksiin keskittyneet konsertit vuosina 2006 ja 2007, Edward Vesalan sävellyksiin pohjautuneet tango- ja laulukonsertit vuosina 2005 ja 2006 sekä Iro Haarlan kotimaisen kvintetin esiintymiset vuosina 2008 ja 2009.

Lauantai 10.4.2010 klo 20.00


RAOUL BJÖRKENHEIM & KALLE KALIMA DUO
Raoul Björkenheim kitarat
Kalle Kalima kitarat

Lauantai-illan konsertti käynnistyy kahden ansioituneen kitaristin uuden duon merkeissä. Vaikka Kalle Kalima (s. 1973) vuosia sitten opiskeli mm. Raoul Björkenheimin (s. 1956) johdolla Sibelius-akatemiassa, ovat nämä kaksi virtuoosia jo kauan sitten siirtyneet oppilas-opettaja-suhteesta suomalaisen vapaan jazzin kapean kärjen tasavertaisiksi edustajiksi. Äskettäin New Yorkista taas Suomeen palannut Raoul Björkenheim ja jo vuosia Berliinissä asunut Kalle Kalima lienevät myös kotimaisen jazzin kansainvälisin parivaljakko. He ovat aiemminkin esiintyneet yhdessä, kahden rumpalin täydentäessä Some Hip Drum Shit -kokoonpanon, mutta näistä yhteisesiintymisistä on nyt kulunut jo kymmenisen vuotta.

Raoul Björkenheim tunnetaan erityisesti virtuoosimaisena kitaristina, joka on luonut instrumentillaan aivan oman tyylinsä yhdistäen bluesin, rockin ja vapaan jazzin perinteitä kokonaisuudeksi, jota on kuvattu milloin luonnonvoimaksi milloin taas Jimi Hendrixin ja John Coltranen risteytykseksi. Kansainvälisen uransa Björkenheim aloitti Edvard Vesalan Sound and Fury -kokoonpanossa. Alun perin Vesalan kanssa perustettu mutta pian Björkenheimin johtamaksi kokoonpanoksi muotoutunut Krakatau (myös Jone Takamäki, Ulf Krokfors ja Affe Forsman tai Ippe Kätkä) on yksi suomalaisen jazzin kansainvälisesti parhaiten menestyneitä kokoonpanoja ja erityisesti sen kaksi levytystä ECM-levymerkille (Volition ja Matinale) ovat vapaan jazzin keskeisiä teoksia. Viime vuosina Björkenheim on kuitenkin lisääntyvässä määrin keskittynyt sävellystyöhön esiintyen usein itse sävellystensä solistina. Hänen viimeaikainen tuotantonsa onkin vaihdellut soolokonserteista aina solistin tehtäviin hänen omissa sävellyksissään sinfonia-orkesterille, big bandille tai muille suuremmille kokoonpanoille (esimerkiksi The Sky Is Ruby yhdessä UMOn sekä Juhani Aaltosen ja Iro Haarlan kanssa). Pienemmistä kokoonpanoista ovat viime vuosina olleet esillä pian uudella kokoonpanollaan jatkava Scorch Trio, Björkenheimin duo Lukas Ligetin kanssa (Shadowglow) sekä hänen uusi kotimainen kokoonpanonsa JURMO yhdessä Juhani Aaltosen, Ulf Krokforsin ja Markku Ounaskarin kanssa. Björkenheim on myös tehnyt yhteistyötä William Parkerin ja Hamid Draken kanssa levyttäen heidän kanssaan New Yorkin The Stone -klubilla erinomaisen vastaanoton saaneen trio-levyn.

Berliiniläistynyt kitaristi Kalle Kalima on eräs Suomi-jazzin vahvan nuoren polven keskeisimmistä lähettiläistä ulkomailla. Useiden omien kokoonpanojensa (mm. Klima Kalima, Johnny La Marama ja Soi Ensemble) ohella muiden muassa UMO:n sekä Tomasz Stankon, Marc Ducretin, Teppo Hauta-ahon, Juhani Aaltosen, Heikki Sarmannon ja Jimi Tenorin sekä berliiniläisen Jazzanova-kollektiivin kanssa yhteistyötä tehneen Kaliman melko harvinaiset konsertit kotimaassaan ovat olleet poikkeuksetta merkkitapauksia. Esimerkiksi Klima Kalima teki ylistetyn kiertueen Suomessa alkuvuodesta 2009 ja syyskuussa 2009 UMO esitti konsertin verran hyvän vastaanoton saaneita Kaliman sävellyksiä. Kaliman tuorein levy yhdessä K-18 -kokoonpanon kanssa (Some Kubricks of Blood) julkaistiin TUM Recordsilla lokakuussa 2009 ja oli ehdolla vuoden 2009 Jazz-Emman saajaksi.

Björkenheim-Kalima Duon musiikki pohjaa jazzimprovisaation perinteeseen, mutta ammentaa musikaalisia värejä laajemmin myös avant-garde rockin ja modernin konserttimusiikin sävelkielestä. Kahden sähkökitaran yhdistelmä tuottaa kommunikatiivista musiikkia ja hämmästyttää laajalla väripaletillaan sekä orkestratiivisilla sävyillään. Duo esittää uusia sävellyksiä, jotka ovat sen omaa tuotantoa.


MIKKO INNANEN & INNKVISITIO
Mikko Innanen saksofonit
Liudas Mockunas saksofonit ja klarinetti
Seppo Kantonen syntetisaattorit
Joonas Riippa rummut

Mikko Innanen & Innkvisitio esiintyy TUMfest10:n yhteydessä kvartetin muodossa. Innkvisition kantajäsenten eli Innasen, Seppo Kantosen ja Joonas Riipan ohella kokoonpanossa on tällä kertaa mukana liettualainen saksofonisti/klarinetisti Liudas Mockunas, johon Innanen tutustui jo vuosia sitten Kööpenhaminassa. Innkvisitio soitti ensimmäisen konserttinsa vuonna 2003 ja on sen jälkeen esiintynyt Suomen lisäksi muissa pohjoismaissa sekä Saksassa, Virossa, Liettuassa ja Ranskassa. Kesäkuussa 2010 yhtye lähtee Yhdysvaltain ja Kanadan kiertueelle. Kokoonpanon ensilevy Paa-da-pap julkaistiin 2007 ja sen toinen levy ilmestyy TUM Recordsilla myöhemmin tänä vuonna.

Innkvisition ytimen muodostavat Mikko Innanen saksofoneissa, Seppo Kantonen syntetisaattoreissa ja Joonas Riippa rummuissa. Alkuperäisessä kokoonpanossa ja myös Paa-da-Pap -levyllä Timo Lassy toimi toisena saksofonistina, mutta tällä hetkellä yhtyeen saksofonisteina Innasen ohella vuorottelevat Fredrik Ljungkvist, Daniel Erdmann ja Liudas Mockunas. Näistä Ljungkvist ja Erdmann ovat myös mukana kokoonpanon tulevalla, toisella levyllä.

Mikko Innanen (s. 1978) on viime vuosina tullut tunnetuksi yhtenä suomalaisen jazzin monipuolisimmista saksofonisteista. Sibelius-akatemian jazz-osastolta vuonna 2003 valmistunut Innanen on suomalaisten muusikoiden lisäksi usein esiintynyt erityisesti tanskalaisten muusikoiden kanssa johtuen opinnoistaan Kööpenhaminan Rhythmic Music Conservatoryssa sekä monien kansainvälisesti tunnustettujen muusikoiden kanssa, mukaan lukien Han Bennink, John Tchicai, Herb Robertson, Ingrid Jensen, Lou Grassi, Joe Fonda, Andrew Cyrille ja William Parker. Hänen monista kokoonpanoistaan ovat viime aikoina olleet esillä varsinkin Innkvisitio, Plop (myös Ville Herrala ja Joonas Riippa) sekä Mikko Innanen-Mika Kallio Duo, mutta hän on esiintynyt ja levyttänyt myös monien muiden kokoonpanojen kanssa, mukaan lukien Delirium, Gourmet, Nuijamiehet, Teddy Rok 7, Triot ja Mr Fonebone. Innaselta on äskettäin ilmestynyt myös soolo-levy (F60.8), duo-levy yhdessä rumpali Mika Kallion kanssa (Silence) ja Plop-yhtyeen ensilevy (An Sich).

Liudas Mockunas (s. 1976) on Innasen tapaan opiskellut Kööpenhaminan Rhythmic Music Conservatoryssa ja tullut Innaselle tutuksi yhteisten soittokumppaneiden kuten kitaristi Jaak Sooäärin ja trumpetisti Jarkko Hakalan kautta. Mockunas, Innanen, Hakala ja Markku Ounaskari myös perustivat lyhytikäiseksi jääneen Idiot-yhtyeen vuonna 2002. Mockunas on yksi Liettuan nuoremman sukupolven johtavista modernin jazzin ja avant-garden edustajista. Rumpali Stefan Pasborgin kanssa perustettujen eri kokoonpanojen (Toxikum ja Odessa) ohella Mockunas on soittanut myös monien muiden tanskalaisten (esimerkiksi Pierre Dørgen New Jungle Orchestra ja Copenhagen Art Ensemble) ja luonnollisesti johtavien liettualaisten (kuten Vladimir Chekasin ja Vladimir Tarasov) jazzmuusikoiden kanssa. Kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ovat edustaneet esimerkiksi kitaristit Marc Ducret ja Jaak Sooäär, saksofonistit Mats Gustafsson, Oliver Lake, David Murray ja John Tchicai, pianisti Andrew Hill ja basisti Barry Guy monien muiden ohella. Tällä hetkellä Mockunas on keskeisessä roolissa muun muassa Red Planet, Traffic Trio, Revolver ja Saga Quartet -kokoonpanoissa. Mockunas esittää myös klassista taidemusiikkia esimerkiksi Liettuan kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa ja opettaa Liettuan Musiikki- ja Teatteri-Akatemian jazz-osastolla.

Innanen itse on kuvannut Innkvisition musiikkia retrofuturistiseksi. Yhtye ikään kuin luo oman musiikillisen maailmansa perustuen ajatukseen siitä, että musiikin kehitys olisi joskus sen historiassa ottanutkin erilaisen suunnan. Seppo Kantosen syntetisaattoreilla ja Joonas Riipan rummuilla luoma alati vaihtuva rytminen kudos on Innkvisition musiikin perusta, jonka päälle saksofonistien on helppo rakennella omia kuvioitaan. Odotettavissa on Innasen uusia moniulotteisia sävellyksiä ja vahvaa yhteissoittoa - musiikkia joka kurottaa pilviin jalat tukevasti maan mudassa.

Väliaika


JUHANI AALTONEN QUARTET

Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilu
Iro Haarla piano ja harppu
Ulf Krokfors basso
Reino Laine rummut

TUMfest10:n päättää Juhani Aaltonen Quartet, jonka juuri ilmestynyt Conclusions-levy on saanut loistavan vastaanoton sekä kriitikoilta että kotimaiselta jazz-yleisöltä.

Juhani Aaltonen (s. 1935) on yksi suomalaisen ja eurooppalaisen modernin jazzin suurista nimistä. Vaikka myöhemmin tänä vuonna 75-vuotispäiviään juhlivan saksofonisti/huilistin mittava ura on jo tarjonnut paljon menestystä meillä ja muualla, ei hän osoita hidastumisen merkkejä. Conclusions-albumin ohella Aaltosen viimeaikaisiin saavutuksiin lukeutuvat Valtion Säveltaidepalkinto vuonna 2009 ja uudella levyllä soittavan kvartetin valinta Bremenin Jazzahead-tapahtuman arvostettuun showcase-sarjaan huhtikuussa 2010.

Juhani Aaltosen ura ammattimuusikkona alkoi jo vuonna 1961. Hänen pitkälle uralleen suomalaisen jazzin eturivissä on ollut ominaista korkea taiteellinen taso hyvinkin erilaisissa yhteyksissä vaihdellen tanssimusiikista aina vapaasti improvisoituun jazziin ja progressiivisesta rockista hengelliseen musiikkiin. Hän lienee myös Suomen eniten levytetty puhallinsoittaja 1960-1980-luvuilla studioissa vietettyjen vuosien seurauksena.

Aaltosen tärkeimmät yhteistyökumppanit hänen uransa aikana ovat olleet Edward Vesala, Henrik Otto Donner ja Heikki Sarmanto, joille kaikille Aaltonen on ollut keskeinen solisti vuosikymmenten tai jopa heidän koko uransa ajan sekä pienyhtyeissä että suurempien kokoonpanojen ja monien erityisprojektien solistina.

Vaikka Aaltosen rooli suomalaisessa modernissa jazzissa on ollut keskeinen jo pian viiden vuosikymmenen ajan, esiintyi hän ennen 2000-lukua omien yhtyeidensä johtajana verrattain harvoin. Myös hänen monet varhaisemmat levynsä liittyivät yhteistyöhön Vesalan (Etiquette vuonna 1974, Springbird vuonna 1979 ja Prana vuonna 1981), Donnerin (Strings vuonna 1976 ja Strings Revisited vuonna 2002) ja Sarmannon (Pan Fantasy ja Distant Dreams vuonna 1990, Silver Spell vuonna 1997, Déja Vu vuonna 2000 ja Rise vuonna 2002) kanssa.

Aaltonen on kuitenkin erityisesti 2000-luvulla noussut myös merkittäväksi yhtyeenjohtajaksi. Vuodesta 2002 alkaen Aaltonen johti basisti Ulf Krokforsin ja rumpali Tom Nekljudowin kanssa omaa trioaan, joka saavutti nopeasti vahvan aseman sekä Suomessa että kansainvälisesti. Trion ensimmäinen levytys Mother Tongue palkittiin Emma-patsaalla vuoden 2004 parhaana kotimaisena jazzlevynä ja myös sen vuonna 2006 julkaistu toinen levy, Illusion of a Ballad, sai ylistävän vastaanoton. Juhani Aaltonen Trion myötä alkanut nousu omien kokoonpanojen johtajana on saavuttanut uuden huipennuksensa Aaltosen kvartetissa ja sen tuoreessa levyssä.

Myös Aaltosen soittokumppanit Juhani Aaltonen Quartetissa kuuluvat suomalaisen jazzin merkkinimiin, ja heillä on kullakin ollut oma tärkeä merkityksensä kvartetin johtajan uralla. Rumpali Reino "Reiska" Laine lukeutuu Aaltosen ohella siihen sukupolveen, joka oli jo 1960-luvulla mukana luomassa kotimaisen modernin jazzin uusia suuntauksia. Aaltosen tapaan Laine onkin ollut yksi kotimaisen jazzin keskeisiä hahmoja jo pian 50 vuoden ajan.

Ajoittain duona esiintyvän Aaltonen-Laine -voimakaksikon rinnalla nousee Juhani Aaltonen Quartetissa keskeiseen rooliin myös toinen usein yhdessä esiintyvä muusikkopari, Iro Haarla ja Ulf Krokfors, jotka edustavat suomalaisen improvisoidun musiikin seuraavaa sukupolvea. Sekä Haarla että Krokfors ovat viime vuosina olleet erityisesti esillä monien omien yhtyeidensä johtajina ja useiden yhteisten projektiensa vetäjinä. Paitsi muusikkoina heidän panoksensa Juhani Aaltonen Quartetissa on tärkeä myös säveltäjinä ja sen kokonaisilmeen luojina.

Juhani Aaltonen Quartet muodostaa aidosti kooperatiivisen kokoonpanon, joka heijastaa kunkin jäsenen omaa vahvaa muusikkopersoonaa. Sen musiikki on ennen kaikkea neljän kypsän muusikon taidonnäyte. Yhtyeen sisäinen harmonia on korkeinta tasoa, ja Aaltosen, Haarlan sekä Krokforsin sävellykset muodostavat ehjän kokonaisuuden ensiluokkaista improvisoitua nykymusiikkia.

All photographs (except photograph of Kalle Kalima) by
Maarit Kytöharju / imagekitchen
Photograph of Kalle Kalima by
Jori Grönroos
Siirry sivun alkuun