Jone Takamäki eri puhallin- ja lyömäsoittimia
TUMfest10 tarjoaa jälleen tilaisuuden kuulla useampaakin
suomalaisen improvisoidun musiikin huippunimeä ja yksi heistä on eittämättä
pitkän tauon jälkeen esiintyvä saksofonisti/huilisti/multi-instrumentalisti Jone
Takamäki (s.
1955). Takamäki aloitti muusikkouransa 1970-luvun loppupuolella ja jo Jone
Takamäki Trion
(yhdessä basisti Antti Hytin ja rumpali Samppa Salmen kanssa) kaksi albumia (Jone
Takamäki ja Universal
Mind) 1980-luvun
alussa sementoivat hänen maineensa. Vaikka Jone Takamäki Trion musiikki pohjautui vapaaseen
improvisaatioon ja ennakoi tulevaa maailmanmusiikkitrendiä, saavutti se myös
suuren yleisön suosion tavalla, jota voidaan ehkä lähinnä verrata Piirpauke-yhtyeen suosioon 1970-luvulla ja
Ilmiliekki Quartetin suosioon viime vuosien aikana. Tämän jälkeen Takamäki oli keskeisessä
roolissa esim. Edward Vesalan varhaisissa Sound and Fury -kokoonpanoissa (Ode to the
Death of Jazz),
Raoul Björkenheimin Krakatau-yhtyeessä (Volition ja Matinale) sekä useissa kooperatiivisissa projekteissa mm.
Antti Hytin, Raoul Björkenheimin, Jorma Tapion, Jarmo Savolaisen ja muiden
samanmielisten soittajien kanssa, mukaan lukien Roommushklahn, Otná Eahket -trio ja -kvartetti sekä Suhkan
Uhka (Suhka).
Musiikin lisäksi Jone Takamäki on teatterikorkeakoulun (1979-1983) käytyään ollut aktiivinen myös näyttämötaiteen puolella esiintyen näyttelijänä sekä monissa teatteriproduktioissa että elokuvissa. Usein hän on myös yhdistänyt nämä kaksi taiteenalaa säveltäen musiikkia lukuisiin näytelmiin, elokuviin ja tv-produktioihin ja myös esiintyen itse muusikkona tai sekä muusikkona että näyttelijänä eri produktioissa. Helmikuussa 2010 sai esimerkiksi ensi-iltansa uusi hyvän kriittisen vastaanoton saanut Woyzek-produktio Teatteri Avoimissa Ovissa, jossa Takamäki jälleen yhdistää sekä säveltäjän, muusikon että näyttelijän roolit.
Muusikissaan Takamäki on viime vuosina keskittynyt yhä laajentamaan ilmaisuskaalaansa. Jo omilla trio-levytyksillään sekä esim. Krakataun yhteydessä Takamäki käytti usein tenorisaksofonin ohella muista kulttuureista tulevia huiluja ja muita puhallinsoittimia, kuten vaikkapa Krakataussa tutuksi tullutta didgeridoota, sekä kieli- ja lyömäsoittimia. Lisäksi Takamäki opiskeli esimerkiksi Balilla ja Turkissa omaksuen uusia vaikutteita sekä musiikkiinsa että soitinvalikoimaansa. Viimeisen viiden vuoden ajan Takamäki on opiskellut erityisesti japanilaisten shakuhachi ja hocchiku ‑huilujen soittoa sekä Euroopassa että Japanissa lisäten nämä soittimet jo entuudestaan hyvin laajaan instrumenttivalikoimaansa.
TUMfest10:n yhteydessä Jone Takamäki tulee esiintymään sooloartistina ja luvassa on kiehtova matka eri kulttuurien ja niitä edustavien soittimien maailmaan vapaan improvisaation muodossa.
VERNERI POHJOLA & BLACK MOTOR
Verneri Pohjola trumpetti
Sami Sippola saksofonit
Ville Rauhala basso
Simo Laihonen rummut
Verneri Pohjola (s. 1977) saapuu TUMfest10:een yhdessä tamperelaisen Black
Motor -yhtyeen
kanssa. Näin Verneri Pohjola ja Black Motor jatkavat Tampere Jazz Happeningin
yhteydessä viime syksynä alkanutta yhteistyötään.
Verneri Pohjolasta on viime vuosien aikana kasvanut yksi suomalaisen improvisoidun musiikin johtavia nimiä. Vaikka Pohjolaa on usein kuultu myös rockin (mm. Silvio) ja esimerkiksi brasilialaisvaikutteisen musiikin (Quintessence ja Q-Continuum) parissa, niin vapaa improvisaatio on kuitenkin hänen ominta aluettaan. Tämän ovat osoittaneet paitsi Ilmiliekki Quartetin esiintymiset ja kaksi hyvän vastaanoton saanutta levyä (March of the Alpha Males ja Take It With Me) myös Pohjolan monet muut projektit alkaen vaikkapa jäsenyydestä Suhkan Uhka -yhtyeessä (Suhka) ja Giovanni Guidin, Jukka Gustavsonin, Iro Haarlan, Seppo Kantosen, Pekka Pohjolan, Aki Rissasen ja Alexi Tuomarilan eri kokoonpanoissa sekä hänen lukuisat omat projektinsa mukaan lukien alati vaihtuva Aurora-kokoonpano monine vieraineen kuten Juhani Aaltonen ja Pepa Päivinen, Michelin Star yhdessä Joonas Riipan kanssa, Verneri Pohjola Quintet yhdessä Jussi Kannasteen, Kaisa Kulmalan, Ville Herralan ja Riipan kanssa sekä Pekka Pohjolaa vähällä sähköllä yhdessä Ilmari Pohjolan, Veli Kujalan, Seppo Kuitusen, Ville Herralan ja Mika Kallion kanssa. Pohjola on myös esiintynyt UMOn ja Orkestrovan solistina sekä yhdessä Meta4 -jousikvartetin kanssa. Vastikään vuoden 2009 parhaana jazz-levynä Emma-palkitun Aurora-levyn sekä Emma Salokosken ja Ilmiliekki Quartetin yhteisen, myös Emma-ehdokkaana olleen levyn (Vi sålde våra hemman) ohella Pohjola on viime aikoina julkaissut duo-levyn yhdessä Joonas Riipan kanssa (Michelin Star) ja häntä on kuultu solistina Kerkko Koskisen ja UMO Jazz Orchestran yhteisellä levyllä (Agatha). Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy TUM Recordsilla Pohjolan yhdessä basisti Anders Jorminin ja rumpali Gerry Hemingwayn kanssa tekemä trio-levy.
Black Motor -yhtye on tamperelainen improvisoiva trio, joka on
toiminut jo reilun viiden vuoden ajan. Yhtye on julkaissut kolme albumia (Black
Motor, Club
El Toro ja Vaarat
Vastukset;
neljäs eli Never Out of Fashion - Live in Amsterdam ilmestyy piakkoin), joilla kaikilla se soittaa
tinkimätöntä vapaata jazzia Albert Aylerin, Peter Brötzmannin, Rashied Alin ja
monien muiden viitoittamalla tiellä. Black Motorin toimintaan on kuulunut olennaisena osana yhteistyö
erityyppisten vierailijoiden kanssa, joihin on lukeutunut muusikoiden lisäksi
myös tanssijoita ja performanssitaitelijoita. Pitkäaikaisempiin
yhteistyökumppaneihin kuuluvat kitaristi Jukka Orma ja suomalaisen
fakiirisirkuksen pioneeriryhmä Circus Mundus Absurdus. Aktiivinen klubitoiminta on
myös läheistä yhtyeelle. Tähän sisältyy improvisoitua musiikkia tarjoava klubi
"Fly-Rite Festival" sekä konserttisarjat, joissa yhtye esiintyy eri
vierailijoiden kera. Myös työpajatoiminta peruskouluissa työllistää yhtyettä.
Väliaika
IRO HAARLA SEXTET
Kari Heinilä tenorisaksofoni ja alttohuilu
Verneri
Pohjola trumpetto
Jari Hongisto pasuuna
Iro Haarla piano ja chen
Ulf Krokfors basso
Markku
Ounaskari rummut
TUMfest10 tarjoaa helsinkiläisyleisölle ensimmäisen tilaisuuden tutustua Iro Haarlan uuteen kotimaiseen sekstettiin. Aiemmin sekstetti on esiintynyt vain Porin Jazz -festivaalin ultra music nights -tapahtuman yhteydessä heinäkuussa 2009, jolloin sekstetti esitti tapahtuman tuottajana toimineen Charles Gil´n tilaaman sävellyskonsertin.
Iro Haarla perusti johtavista suomalaisista soittajista
koostuvan Iro Haarla Sextetin suomalais-norjalaisen kvintettinsä (myös Trygve Seim,
Mathias Eick, Ulf Krokfors ja Jon Christenssen) ja kotimaisen kvintettinsä
(myös Kari "Sonny" Heinilä, Verneri Pohjola, Ulf Krokfors ja Reino Laine tai
Markku Ounaskari) rinnalle saadakseen uuden ilmaisuvälineen omille
sävellyksilleen. Haarlan pyrkimyksenä sekstetin yhteydessä on käyttää sen
tuomia mahdollisuuksia uudenlaisen, värikkäämmän soinnin ja myös rytmisesti
monipuolisemman materiaalin esittämiseen Haarlan tuotannosta tutun
balladinomaisen lyyrisyyden rinnalla. Oman lisänsä tuo myös Haarlan aiemmista
yhteyksistä tutun harpun sijaan käyttämä chen, joka on taiwanilainen
kototyyppinen kansansoitin.
Iro Haarla itse kokee, että uusi sekstetti tarjoaa hänelle lähes samat soinnilliset mahdollisuudet kuin säveltäminen isommille orkestereille, kuten UMO Jazz Orchestralle, jonka kanssa Haarla on usein tehnyt menestyksellistä yhteistyötä. Pasuunan liittäminen mukaan saksofonin ja huilun sekä trumpetin rinnalle mahdollistaa sen, että kaikki puhallinsektiot ovat edustettuina. Lisäksi jokainen soittaja tuo Haarlan käyttöön omat persoonalliset ominaisuutensa, jotka tämä voi jo musiikkia kirjoittaessaan ottaa huomioon. Sekstetissä Haarla myös jättää runsaasti tilaa improvisointiosuuksille, jotka hyödyntävät sen jäsenten solistisia vahvuuksia samalla myös rikastaen yhtyeen ominaissointia.
Iro Haarla opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa ja
sävellystä Heikki Sarmannon ja Einar Englundin johdolla. Haarla oli 1970-luvun
lopulta aina Edward Vesalan vuonna 1999 tapahtuneeseen kuolemaan asti mukana
Vesalan eri kokoonpanoissa vaihdellen pienyhtyeistä, kuten vuoden 1983 trio
yhdessä Juhani Aaltosen ja Vesalan kanssa, aina Sound and Fury -kokoonpanoon ja Vesalan moniin
projekteihin UMOn ja muiden suurempien kokoonpanojen kanssa. Kaikissa näissä Haarlan rooli
oli keskeinen paitsi kosketinsoittajana ja harpistina myös sovittajana. Vesalan
projektien ohella Haarla on myös ollut mukana monissa muissa yhtyeissä, kuten
Tapio Rinteen Rinne Radio, Esa Pietilän 4 Streams, Jarmo Tapion Rolling Thunder, Antti Hytin ja Jone Takamäen Otná
Eahket ja useat
muut enemmän tai vähemmän vakituiset kokoonpanot. Haarla on myös tehnyt
yhteistyötä useiden kansainvälisesti tunnettujen muusikoiden kanssa, mukaan
lukien Terje Isungset, Trygve Seim, Tomasz Stanko, Tomasz Szukalski ja
Christian Wallumrød. Viime vuosina Haarla on yhä enemmän esiintynyt säveltäjänä
(mm. useita projekteja UMOn kanssa) sekä omien yhtyeidensä, kuten hänen
suomalais-norjalainen ja kotimainen kvintettinsä sekä Iro Haarla Sextet, johtajana.
Iro Haarla Sextetin muutkin jäsenet edustavat kotimaisen improvisoidun musiikin ehdotonta huippua. Saksofonisti Kari "Sonny" Heinilä, pasunisti Jari Hongisto ja basisti Ulf Krokfors ovat kaikki Haarlalle tuttuja jo Edward Vesalan Sound and Fury -kokoonpanoista 1980-luvulta. Heistä Heinilä on viime vuosina ollut keskeinen solisti myös useissa Haarlan omissa kokoonpanoissa ja on toiminut UMOn kapellimestarina sen esittäessä Haarlan sävellyksiä. Basisti Ulf Krokfors puolestaan on viime vuosina ollut Haarlan keskeisin yhteistyökumppani sekä Haarlan omissa kokoonpanoissa että yhteisissä projekteissa, jotka ovat vaihdelleet intiimistä duosta (Heart of a Bird) suurempiin yhtyeisiin kuten Loco Motife (Penguin Beguine) ja Ulf Krokfors Orkester. Myös rumpali Markku Ounaskari kuuluu tähän samaan sukupolveen ja on esiintynyt sekä Haarlan että Krokforsin eri kokoonpanoissa ja esimerkiksi saksofonisti Esa Pietilän kvartetissa yhdessä heidän kanssaan. Verneri Pohjola puolestaan tuo sekstettiin tuoretta solistista voimaa kuten aiemminkin useissa Haarlan projekteissa, mukaan lukien UMOn Iro Haarlan sävellyksiin keskittyneet konsertit vuosina 2006 ja 2007, Edward Vesalan sävellyksiin pohjautuneet tango- ja laulukonsertit vuosina 2005 ja 2006 sekä Iro Haarlan kotimaisen kvintetin esiintymiset vuosina 2008 ja 2009.
Lauantai 10.4.2010 klo 20.00
RAOUL BJÖRKENHEIM & KALLE KALIMA DUO
Raoul Björkenheim kitarat
Kalle Kalima kitarat
Lauantai-illan konsertti käynnistyy kahden ansioituneen kitaristin uuden duon merkeissä. Vaikka Kalle Kalima (s. 1973) vuosia sitten opiskeli mm. Raoul Björkenheimin (s. 1956) johdolla Sibelius-akatemiassa, ovat nämä kaksi virtuoosia jo kauan sitten siirtyneet oppilas-opettaja-suhteesta suomalaisen vapaan jazzin kapean kärjen tasavertaisiksi edustajiksi. Äskettäin New Yorkista taas Suomeen palannut Raoul Björkenheim ja jo vuosia Berliinissä asunut Kalle Kalima lienevät myös kotimaisen jazzin kansainvälisin parivaljakko. He ovat aiemminkin esiintyneet yhdessä, kahden rumpalin täydentäessä Some Hip Drum Shit -kokoonpanon, mutta näistä yhteisesiintymisistä on nyt kulunut jo kymmenisen vuotta.
Raoul Björkenheim tunnetaan erityisesti virtuoosimaisena
kitaristina, joka on luonut instrumentillaan aivan oman tyylinsä yhdistäen
bluesin, rockin ja vapaan jazzin perinteitä kokonaisuudeksi, jota on kuvattu
milloin luonnonvoimaksi milloin taas Jimi Hendrixin ja John Coltranen
risteytykseksi. Kansainvälisen uransa Björkenheim aloitti Edvard Vesalan Sound
and Fury
-kokoonpanossa. Alun perin Vesalan kanssa perustettu mutta pian Björkenheimin
johtamaksi kokoonpanoksi muotoutunut Krakatau (myös Jone Takamäki, Ulf
Krokfors ja Affe Forsman tai Ippe Kätkä) on yksi suomalaisen jazzin
kansainvälisesti parhaiten menestyneitä kokoonpanoja ja erityisesti sen kaksi
levytystä ECM-levymerkille (Volition ja Matinale) ovat vapaan jazzin keskeisiä teoksia. Viime vuosina
Björkenheim on kuitenkin lisääntyvässä määrin keskittynyt sävellystyöhön
esiintyen usein itse sävellystensä solistina. Hänen viimeaikainen tuotantonsa
onkin vaihdellut soolokonserteista aina solistin tehtäviin hänen omissa
sävellyksissään sinfonia-orkesterille, big bandille tai muille suuremmille
kokoonpanoille (esimerkiksi The Sky Is Ruby yhdessä UMOn sekä Juhani Aaltosen ja Iro
Haarlan kanssa). Pienemmistä kokoonpanoista ovat viime vuosina olleet esillä
pian uudella kokoonpanollaan jatkava Scorch Trio, Björkenheimin duo Lukas Ligetin
kanssa (Shadowglow) sekä hänen uusi kotimainen kokoonpanonsa JURMO yhdessä Juhani Aaltosen, Ulf
Krokforsin ja Markku Ounaskarin kanssa. Björkenheim on myös tehnyt yhteistyötä
William Parkerin ja Hamid Draken kanssa levyttäen heidän kanssaan New Yorkin
The Stone -klubilla erinomaisen vastaanoton saaneen trio-levyn.
Berliiniläistynyt kitaristi Kalle Kalima on eräs Suomi-jazzin vahvan
nuoren polven keskeisimmistä lähettiläistä ulkomailla. Useiden omien
kokoonpanojensa (mm. Klima Kalima, Johnny La Marama ja Soi Ensemble) ohella muiden muassa UMO:n sekä Tomasz Stankon, Marc
Ducretin, Teppo Hauta-ahon, Juhani Aaltosen, Heikki Sarmannon ja Jimi Tenorin
sekä berliiniläisen Jazzanova-kollektiivin kanssa yhteistyötä tehneen Kaliman melko
harvinaiset konsertit kotimaassaan ovat olleet poikkeuksetta merkkitapauksia.
Esimerkiksi Klima Kalima teki ylistetyn kiertueen Suomessa alkuvuodesta 2009 ja syyskuussa 2009 UMO esitti konsertin verran hyvän
vastaanoton saaneita Kaliman sävellyksiä. Kaliman tuorein levy yhdessä K-18 -kokoonpanon kanssa (Some Kubricks
of Blood)
julkaistiin TUM Recordsilla lokakuussa 2009 ja oli ehdolla vuoden 2009
Jazz-Emman saajaksi.
MIKKO INNANEN & INNKVISITIO
Mikko Innanen saksofonit
Liudas
Mockunas saksofonit
ja klarinetti
Seppo
Kantonen syntetisaattorit
Joonas Riippa rummut
Mikko Innanen & Innkvisitio esiintyy TUMfest10:n yhteydessä
kvartetin muodossa. Innkvisition kantajäsenten eli Innasen, Seppo Kantosen ja Joonas
Riipan ohella kokoonpanossa on tällä kertaa mukana liettualainen
saksofonisti/klarinetisti Liudas Mockunas, johon Innanen tutustui jo vuosia
sitten Kööpenhaminassa. Innkvisitio soitti ensimmäisen konserttinsa vuonna 2003 ja on sen
jälkeen esiintynyt Suomen lisäksi muissa pohjoismaissa sekä Saksassa, Virossa,
Liettuassa ja Ranskassa. Kesäkuussa 2010 yhtye lähtee Yhdysvaltain ja Kanadan
kiertueelle. Kokoonpanon ensilevy Paa-da-pap julkaistiin 2007 ja sen toinen
levy ilmestyy TUM Recordsilla myöhemmin tänä vuonna.
Innkvisition ytimen muodostavat Mikko Innanen saksofoneissa, Seppo Kantonen syntetisaattoreissa ja Joonas Riippa rummuissa. Alkuperäisessä kokoonpanossa ja myös Paa-da-Pap -levyllä Timo Lassy toimi toisena saksofonistina, mutta tällä hetkellä yhtyeen saksofonisteina Innasen ohella vuorottelevat Fredrik Ljungkvist, Daniel Erdmann ja Liudas Mockunas. Näistä Ljungkvist ja Erdmann ovat myös mukana kokoonpanon tulevalla, toisella levyllä.
Mikko Innanen (s. 1978) on viime vuosina tullut tunnetuksi yhtenä
suomalaisen jazzin monipuolisimmista saksofonisteista. Sibelius-akatemian
jazz-osastolta vuonna 2003 valmistunut Innanen on suomalaisten muusikoiden
lisäksi usein esiintynyt erityisesti tanskalaisten muusikoiden kanssa johtuen
opinnoistaan Kööpenhaminan Rhythmic Music Conservatoryssa sekä monien
kansainvälisesti tunnustettujen muusikoiden kanssa, mukaan lukien Han Bennink,
John Tchicai, Herb Robertson, Ingrid Jensen, Lou Grassi, Joe Fonda, Andrew
Cyrille ja William Parker. Hänen monista kokoonpanoistaan ovat viime aikoina
olleet esillä varsinkin Innkvisitio, Plop (myös Ville Herrala ja Joonas Riippa) sekä Mikko
Innanen-Mika Kallio Duo, mutta hän on esiintynyt ja levyttänyt myös monien muiden kokoonpanojen
kanssa, mukaan lukien Delirium, Gourmet, Nuijamiehet, Teddy Rok 7, Triot ja Mr Fonebone. Innaselta on äskettäin
ilmestynyt myös soolo-levy (F60.8), duo-levy yhdessä rumpali Mika Kallion kanssa (Silence) ja Plop-yhtyeen ensilevy (An Sich).
Liudas Mockunas (s. 1976) on Innasen tapaan opiskellut Kööpenhaminan
Rhythmic Music Conservatoryssa ja tullut Innaselle tutuksi yhteisten
soittokumppaneiden kuten kitaristi Jaak Sooäärin ja trumpetisti Jarkko Hakalan
kautta. Mockunas, Innanen, Hakala ja Markku Ounaskari myös perustivat
lyhytikäiseksi jääneen Idiot-yhtyeen vuonna 2002. Mockunas on yksi Liettuan nuoremman
sukupolven johtavista modernin jazzin ja avant-garden edustajista. Rumpali
Stefan Pasborgin kanssa perustettujen eri kokoonpanojen (Toxikum ja Odessa) ohella Mockunas on soittanut
myös monien muiden tanskalaisten (esimerkiksi Pierre Dørgen New Jungle
Orchestra ja Copenhagen
Art Ensemble) ja
luonnollisesti johtavien liettualaisten (kuten Vladimir Chekasin ja Vladimir
Tarasov) jazzmuusikoiden kanssa. Kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ovat
edustaneet esimerkiksi kitaristit Marc Ducret ja Jaak Sooäär, saksofonistit
Mats Gustafsson, Oliver Lake, David Murray ja John Tchicai, pianisti Andrew
Hill ja basisti Barry Guy monien muiden ohella. Tällä hetkellä Mockunas on
keskeisessä roolissa muun muassa Red Planet, Traffic Trio, Revolver ja Saga Quartet -kokoonpanoissa. Mockunas
esittää myös klassista taidemusiikkia esimerkiksi Liettuan kansallisen
sinfoniaorkesterin kanssa ja opettaa Liettuan Musiikki- ja Teatteri-Akatemian jazz-osastolla.
Väliaika
JUHANI AALTONEN QUARTET
Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilu
Iro Haarla piano ja harppu
Ulf Krokfors basso
Reino Laine rummut
TUMfest10:n päättää Juhani Aaltonen Quartet, jonka juuri ilmestynyt Conclusions-levy on saanut loistavan vastaanoton sekä kriitikoilta että kotimaiselta jazz-yleisöltä.
Juhani Aaltonen (s. 1935) on yksi suomalaisen ja eurooppalaisen modernin
jazzin suurista nimistä. Vaikka myöhemmin tänä vuonna 75-vuotispäiviään
juhlivan saksofonisti/huilistin mittava ura on jo tarjonnut paljon menestystä
meillä ja muualla, ei hän osoita hidastumisen merkkejä. Conclusions-albumin ohella Aaltosen
viimeaikaisiin saavutuksiin lukeutuvat Valtion Säveltaidepalkinto vuonna 2009
ja uudella levyllä soittavan kvartetin valinta Bremenin Jazzahead-tapahtuman
arvostettuun showcase-sarjaan huhtikuussa 2010.
Juhani Aaltosen ura ammattimuusikkona alkoi jo vuonna 1961. Hänen pitkälle uralleen suomalaisen jazzin eturivissä on ollut ominaista korkea taiteellinen taso hyvinkin erilaisissa yhteyksissä vaihdellen tanssimusiikista aina vapaasti improvisoituun jazziin ja progressiivisesta rockista hengelliseen musiikkiin. Hän lienee myös Suomen eniten levytetty puhallinsoittaja 1960-1980-luvuilla studioissa vietettyjen vuosien seurauksena.
Aaltosen tärkeimmät yhteistyökumppanit hänen uransa aikana ovat olleet Edward Vesala, Henrik Otto Donner ja Heikki Sarmanto, joille kaikille Aaltonen on ollut keskeinen solisti vuosikymmenten tai jopa heidän koko uransa ajan sekä pienyhtyeissä että suurempien kokoonpanojen ja monien erityisprojektien solistina.
Vaikka Aaltosen rooli suomalaisessa modernissa jazzissa on ollut keskeinen jo pian viiden vuosikymmenen ajan, esiintyi hän ennen 2000-lukua omien yhtyeidensä johtajana verrattain harvoin. Myös hänen monet varhaisemmat levynsä liittyivät yhteistyöhön Vesalan (Etiquette vuonna 1974, Springbird vuonna 1979 ja Prana vuonna 1981), Donnerin (Strings vuonna 1976 ja Strings Revisited vuonna 2002) ja Sarmannon (Pan Fantasy ja Distant Dreams vuonna 1990, Silver Spell vuonna 1997, Déja Vu vuonna 2000 ja Rise vuonna 2002) kanssa.
Aaltonen on kuitenkin erityisesti 2000-luvulla noussut
myös merkittäväksi yhtyeenjohtajaksi. Vuodesta 2002 alkaen Aaltonen johti
basisti Ulf Krokforsin ja rumpali Tom Nekljudowin kanssa omaa trioaan, joka
saavutti nopeasti vahvan aseman sekä Suomessa että kansainvälisesti. Trion
ensimmäinen levytys Mother Tongue palkittiin Emma-patsaalla vuoden 2004 parhaana kotimaisena
jazzlevynä ja myös sen vuonna 2006 julkaistu toinen levy, Illusion of a
Ballad, sai
ylistävän vastaanoton. Juhani Aaltonen Trion myötä alkanut nousu omien
kokoonpanojen johtajana on saavuttanut uuden huipennuksensa Aaltosen
kvartetissa ja sen tuoreessa levyssä.
Myös Aaltosen soittokumppanit Juhani Aaltonen Quartetissa kuuluvat suomalaisen jazzin
merkkinimiin, ja heillä on kullakin ollut oma tärkeä merkityksensä kvartetin
johtajan uralla. Rumpali Reino "Reiska" Laine lukeutuu Aaltosen ohella siihen
sukupolveen, joka oli jo 1960-luvulla mukana luomassa kotimaisen modernin
jazzin uusia suuntauksia. Aaltosen tapaan Laine onkin ollut yksi kotimaisen
jazzin keskeisiä hahmoja jo pian 50 vuoden ajan.
Ajoittain duona esiintyvän Aaltonen-Laine -voimakaksikon
rinnalla nousee Juhani Aaltonen Quartetissa keskeiseen rooliin myös toinen usein yhdessä
esiintyvä muusikkopari, Iro Haarla ja Ulf Krokfors, jotka edustavat suomalaisen
improvisoidun musiikin seuraavaa sukupolvea. Sekä Haarla että Krokfors ovat
viime vuosina olleet erityisesti esillä monien omien yhtyeidensä johtajina ja
useiden yhteisten projektiensa vetäjinä. Paitsi muusikkoina heidän panoksensa Juhani
Aaltonen Quartetissa on tärkeä myös säveltäjinä ja sen kokonaisilmeen luojina.