Sanat.
Sanojen ja lauseiden kautta Anjan maailma avautui minulle jo ennen ensi kohtaamistamme yli 30 vuotta sitten; Sonja O:n tarinassa se maailma räjähti minunkin eteeni koko verbaalisessa ainutlaatuisuudessaan.
Anja elää sanoista ja sanoille. Hänen suhteensa niihin on lievästi sanottuna persoonallinen; herkkä ja kliininen, raju ja suojeleva, hellä ja periksiantamaton, kohtisuora ja hullunrohkea. Anja hikoilee lauseita, uuttaa sanoja, ymmärtää niiden kulloisetkin tarpeet, kaitsee niitä.
Anja on ylpeä ja lämmin, systemaattinen ja heittäytyvä, boheemi ajatuksenjuoksussaan ja porvarillisen tarkka rytmissään. Tämän taiteessaan tinkimättömän runoilijan kanssa olen nyt ensi kertaa tehnyt yhteistyötä, pukenut hänen tekstejään musiikkiin.
Runoissaan Anja sanoittaa omintakeisesti ikuisia teemoja: rakkautta, kuolemaa, riemun ja tuskan, valon ja pimeyden maailmoja - joihin minun oli helppo päästä sisään. Olihan oma tieni välillä kulkenut ankarasti varjojen puolella, harvoja sanoja tapaillen ja varsinkin omia säveliä epäillen.
Kunnes tapasin Anjan uudelleen - ja luin jälleen hänen sanojaan. Yhteinen matkani Anjan kanssa on siitä pitäen ollut jatkuvaa uuden oppimista, näkökulmien vaihtamista, kaiken kyseenalaistamista, kielen ja mielen riemua.
Tämä levy on omistettu Anjalle.
Helsinki, 21.9.2012
Jukka Orma
Eläköön Alamaan KuningasPutosit pilvestä ilman laskuvarjoa
Muita varjoja sinulla on riittämiin
ja laskuja
Olet maahan putoaja
muuttajien alinta kastia
Soundscapes pikkulinnut kohinaa
Pilvissä seilaajien gasti jota komentelit
Vein sinulta näyt peikot enkelit ja keijut
Alamäen mutkan kirkkaassa räjähdysvalossa
Aurinkolasitkin vein ja parran
Kristalliselitykset kummajaiset joiden kanssa ylin ystävyys
Kauan Eläköön Alamaan Kuningas
Aamulla Aamulla savuinen kissa tiellä
verenpärskeet kyljessä
juoksuun jäänyt askel
jatkaa takaa-ajoaan
jossain korkeammalla
niin uskon
Päivällä kirjava lintu tiellä
häntäsulat pystyssä
ylpeästi keikistellyt
jatkaa peilaamistansa
jossain korkeammalla
niin luulen
Illalla tyhjä tie edessäni
jäljet korjattu
vesi virrannut
tuuli kuivannut
ollut aurinko
tullut kuunvalo
Yksinäisempänä palaan kotiin
Tuli nukkuuTuli nukkuu,
tuli nukkuu
kaupungin laidalla sillan alla
Tuli nukkuu
torvisoittoa fanfaareja
ajattelen sinua nuorena tulena
Näen hitaammat liekkisi nyt,
nekin nuolevat
ja tämä puu
palaa nopeammin
Joku juoksee,
joku juoksee
kaupungin laidalla sillan alla
Joku juoksee
torvisoittoa fanfaareja
Ukot lämmittelevät käsiään,
muistot palaavat veren mukana
Joku juoksee tulta käsissään
ja joku tulen kiinni
ajattelen sinua nuorena tulena
Näen hitaammat liekkisi nyt,
nekin nuolevat
ja tämä puu
palaa nopeammin
Valo kiilaa väliimme Valo kiilaa väliimme
Kuin keltainen koira
Se ravistaa turkistaan kipinöitä ja murisee
Jos et näe terävästi katso hiukan ohi
Silmiesi valoherkin kohta on tarkan alueen reunoilla
Siis nähdäksesi hämärää katso ohi
Nähdäksesi kirkkautta sulje silmäsi
Hapuilusi voimaHapuilusi
keveytesi
Hapuilusi voima
keveytesi karvaus
mielialat jotka ovat kuin hysteerinen karhu
tai masentunut koiranpentu
Enää kukaan ei tule väliimme
enää kukaan ei astu tiellemme
valitsimme kauan sitten olla nyt
Hymyilysi
rohkeutesi
Hymyilysi arvet
rohkeutesi hauraus
mielipiteet jotka ovat kuin palanut ruusutarha
Kyyneltesi turva
haaveittesi varjot
mielihalut jotka ovat kuin illanruskon pilvi
tai leijaileva hiirihaukka
Enää kukaan ei tule väliimme
enää kukaan ei astu tiellemme
valitsimme kauan sitten olla nyt
AjopuuteoriaMistä meidät on tehty
mistä meidät on tehty
Öisin olemme samanlaisia
vanhat varjomme kaivautuvat silmistämme
eikä niistä ole enää edes seuraamaan meitä
saati peittämään ainaisia erheitämme
Päivisin olemme hiljaa
sanojen alla kytee, pihlajanmarjoja lentää tuuliin
Ei meistä ole uusiksi
vain öisin olemme samanlaisia
Mistä meidät on tehty
kun aina törmätessämme alamme hajottaa
perheitä ja liittoja
taloja ja huoneita
kissoja ja koiria
kun aina kohdatessamme alamme polttaa
pitsisiä siltoja
kun aina tavatessamme alamme murtaa
kultaisia kahleita
kun aina nukahtaessamme alamme nähdä
yhteisiä unia
kun aina sukeltaessamme
näämme tähdenlentoja
kun aina rukoillessamme rauhaa
jossain räjähtää
kun aina eksyessämme
lopulta päädymme keitaalle
kun aina erkaantuessamme
lopulta törmäämme toisiimme
Törmäys Törmäsimme toisiimme
lujasti ja täpärästi
ettemme lentäneet ohi
tai läpi, kivulla kuitenkin
Ja yhtä vääjäämättä
kuin silloin aiemmin
me olimme vailla kaikkia
mahdollisuuksia
Ratin ja hansikaslokeron todistaessa
hidasta hiekan valumista
kysymystä kyynelten läpi:
tuleeko vielä kolmas kerta,
mullanmakuinen?
Meillä oli sama matka
vaikka välillä eksyttiin
tuokaa päivät niinkuin ne elettiin
öiden varjot laskostakaa
Muuta en tiedä
muuta en pyydä, muuta en kaipaa
harharetkiä, terälehtiä
viiksikarvoja (kis kis)
Muuta manifestia en tunnusta
elämä on kummallista
meillä on sama matka
muuta en pyydä
en kaipaa
Musta laatikko Etiopialaisia pääntukia, kilimejä, kirahvin luu
Ja sinun isäsi otsapanta
Vuoret, kivet, puut, juomapaikat, askelten jäljet
Ja sinun äitisi rukousnauha
Minä laulan eromme maiseman
Minä itken eromme päivän
Minä nauran eromme kartan
Se on haalistunut ja hauras, sen joet leviävät uomiksi
Sen maat liukuvat rajoistaan
Ja kun yritän taittaa sen takaisin
Se muuttuu linnuksi ja katoaa
Rakkaus on Rakkaus on eksynyt lapsi
joka ei muista äitinsä nimeä
liekö koskaan nähnyt isäänsäkään
Rakkaus on hylätty koira
joka ulvoo portin takana
kadonnutta pantaansa
liekö koskaan kenellekään kuulunutkaan
Rakkaus on eksynyt lapsi
joka ei muista äitinsä nimeä
liekö koskaan nähnyt isäänsäkään
liekö koskaan kenellekään kuulunutkaan
Se kulkee kujia yksinään
lyöttäytyy matkaan
milloin sattuu sille päälle
kerjää ja uhkailee
ei koskaan opi
Rakkaus on eksynyt lapsi
joka ei muista äitinsä nimeä
Rakkaus on hylätty koira
joka ulvoo portin takana
Juuri siksi Ei aavistustakaan mistä puhua
ei täsmällisempää tietoa koko asiasta
en tunne sinusta kuin äänen
ja tutun tuoksun vasemman korvan takana
Ja juuri siksi käteni ojentuu
jalkani astuu
Vanha rakkaus suostuu
vanha suola on makeaa
ja miten nopeasti
vanha rakkaus suostuukaan
ja miten nopeasti
valkovuokot muuttuivat
lemmikeiksi ja päivänkakkaroiksi
Ja me juoksimme Helsinginkatua
aurinkokiloja hiuksissa
sinä valkeissa vaatteissa
minä mustissa kuin aavistaen
viileiden varjojen aika on tuleva
Ja juuri siksi käteni ojentuu
jalkani astuu
ja juuri siksi tunnen
äkkiä eläväni
Ota minut Ota minut syliin
Saaristomeren kalliolla
minä sinut syliin
Välimeren hiekalla
Ota minut
Saaristomeren sammalmättäällä
minä sinut
Välimeren pinjojen alla
Me olimme oikeita, aika oli väärä
Nyt on aika oikea, ellei peräti korkea
nyt on aika oikea
ja me, me samat
ja me, me samat
Kesä on niin kaukana
lapset putoilevat puista
kesä on niin kaukana
ja kodit taipuvat raskaina
Se mitä emme tehneet
se on kasvanut suureksi
se mitä emme tehneet
se on kasvanut suureksi
Jokainen päivä lisää
viikot rakentavat sille temppelin
ja kun kohtaamme jälleen
miten ilolla puramme sen
ja kun kohtaamme jälleen
miten ilolla puramme sen
miten ilolla puramme sen
Lopulta Kreeta upposi Lopulta Kreeta upposi ja kalat tulivat kylään
Minunlainen kulttuuri kukoisti aikansa
Sitten katosi eikä paljoakaan jäänyt
Herodotos puhui pienistä kaupungeista
Joista tuli suuria
Sanoiko se jotain gekoista
Jotka meillä oli öisin keskuudessamme
Muistatko miten kuiskasin sängyssä
Älä tee valoja
Tee hämärää