MUSIIKKI JA SANAT

Sanat.
Sanojen ja lauseiden kautta Anjan maailma avautui minulle jo ennen ensi kohtaamistamme yli 30 vuotta sitten; Sonja O:n tarinassa se maailma räjähti minunkin eteeni koko verbaalisessa ainutlaatuisuudessaan.
Anja elää sanoista ja sanoille. Hänen suhteensa niihin on lievästi sanottuna persoonallinen; herkkä ja kliininen, raju ja suojeleva, hellä ja periksiantamaton, kohtisuora ja hullunrohkea. Anja hikoilee lauseita, uuttaa sanoja, ymmärtää niiden kulloisetkin tarpeet, kaitsee niitä.
Anja on ylpeä ja lämmin, systemaattinen ja heittäytyvä, boheemi ajatuksenjuoksussaan ja porvarillisen tarkka rytmissään. Tämän taiteessaan tinkimättömän runoilijan kanssa olen nyt ensi kertaa tehnyt yhteistyötä, pukenut hänen tekstejään musiikkiin.
Runoissaan Anja sanoittaa omintakeisesti ikuisia teemoja: rakkautta, kuolemaa, riemun ja tuskan, valon ja pimeyden maailmoja - joihin minun oli helppo päästä sisään. Olihan oma tieni välillä kulkenut ankarasti varjojen puolella, harvoja sanoja tapaillen ja varsinkin omia säveliä epäillen.
Kunnes tapasin Anjan uudelleen - ja luin jälleen hänen sanojaan. Yhteinen matkani Anjan kanssa on siitä pitäen ollut jatkuvaa uuden oppimista, näkökulmien vaihtamista, kaiken kyseenalaistamista, kielen ja mielen riemua.
Tämä levy on omistettu Anjalle.

Helsinki, 21.9.2012
Jukka Orma



Eläköön Alamaan Kuningas

Putosit pilvestä ilman laskuvarjoa
Muita varjoja sinulla on riittämiin
    ja laskuja
Olet maahan putoaja
    muuttajien alinta kastia
Soundscapes pikkulinnut kohinaa
Pilvissä seilaajien gasti jota komentelit
Vein sinulta näyt peikot enkelit ja keijut
Alamäen mutkan kirkkaassa räjähdysvalossa
Aurinkolasitkin vein ja parran
Kristalliselitykset kummajaiset joiden kanssa ylin ystävyys
Kauan Eläköön Alamaan Kuningas



Aamulla
Aamulla savuinen kissa tiellä
    verenpärskeet kyljessä
    juoksuun jäänyt askel
    jatkaa takaa-ajoaan
    jossain korkeammalla
    niin uskon
Päivällä kirjava lintu tiellä
    häntäsulat pystyssä
    ylpeästi keikistellyt
    jatkaa peilaamistansa
    jossain korkeammalla
    niin luulen
Illalla tyhjä tie edessäni
    jäljet korjattu
    vesi virrannut
    tuuli kuivannut
    ollut aurinko
    tullut kuunvalo
    Yksinäisempänä palaan kotiin







Tuli nukkuu
Tuli nukkuu,
    tuli nukkuu
    kaupungin laidalla sillan alla
    Tuli nukkuu
    torvisoittoa fanfaareja
        ajattelen sinua nuorena tulena
        Näen hitaammat liekkisi nyt,
        nekin nuolevat
        ja tämä puu
        palaa nopeammin
Joku juoksee,
    joku juoksee
    kaupungin laidalla sillan alla
    Joku juoksee
    torvisoittoa fanfaareja
        Ukot lämmittelevät käsiään,
        muistot palaavat  veren mukana
        Joku juoksee tulta käsissään
        ja joku tulen kiinni
            ajattelen sinua nuorena tulena
    Näen hitaammat liekkisi nyt,
    nekin nuolevat
    ja tämä puu
    palaa nopeammin



Valo kiilaa väliimme

Valo kiilaa väliimme
Kuin keltainen koira
Se ravistaa turkistaan kipinöitä ja murisee
Jos et näe terävästi katso hiukan ohi
Silmiesi valoherkin kohta on tarkan alueen reunoilla
Siis nähdäksesi hämärää katso ohi
Nähdäksesi kirkkautta sulje silmäsi



Hapuilusi voima
Hapuilusi
    keveytesi
Hapuilusi voima
    keveytesi karvaus
    mielialat jotka ovat kuin hysteerinen karhu
        tai masentunut koiranpentu
    Enää kukaan ei tule väliimme
    enää kukaan ei astu tiellemme
    valitsimme kauan sitten olla nyt
Hymyilysi
    rohkeutesi
Hymyilysi arvet
    rohkeutesi hauraus
    mielipiteet jotka ovat kuin palanut ruusutarha
Kyyneltesi turva
    haaveittesi varjot
    mielihalut jotka ovat kuin illanruskon pilvi
        tai leijaileva hiirihaukka
    Enää kukaan ei tule väliimme
    enää kukaan ei astu tiellemme
    valitsimme kauan sitten olla nyt




Ajopuuteoria
Mistä meidät on tehty
        mistä meidät on tehty
Öisin olemme samanlaisia
        vanhat varjomme kaivautuvat silmistämme
    eikä niistä ole enää edes seuraamaan meitä
        saati peittämään ainaisia erheitämme
Päivisin olemme hiljaa
        sanojen alla kytee, pihlajanmarjoja lentää tuuliin
    Ei meistä ole uusiksi
        vain öisin olemme samanlaisia
Mistä meidät on tehty
    kun aina törmätessämme alamme hajottaa
        perheitä ja liittoja
        taloja ja huoneita
        kissoja ja koiria
    kun aina kohdatessamme alamme polttaa
        pitsisiä siltoja
    kun aina tavatessamme alamme murtaa
        kultaisia kahleita
    kun aina nukahtaessamme alamme nähdä
        yhteisiä unia
    kun aina sukeltaessamme
        näämme tähdenlentoja
    kun aina rukoillessamme rauhaa
        jossain räjähtää
    kun aina eksyessämme
        lopulta päädymme keitaalle
    kun aina erkaantuessamme
        lopulta törmäämme toisiimme



Törmäys
Törmäsimme toisiimme
    lujasti ja täpärästi
    ettemme lentäneet ohi
    tai läpi, kivulla kuitenkin
Ja yhtä vääjäämättä
    kuin silloin aiemmin
    me olimme vailla kaikkia
    mahdollisuuksia
        Ratin ja hansikaslokeron todistaessa
        hidasta hiekan valumista
        kysymystä kyynelten läpi:
        tuleeko vielä kolmas kerta,
        mullanmakuinen?
Meillä oli sama matka
    vaikka välillä eksyttiin
    tuokaa päivät niinkuin ne elettiin
    öiden varjot laskostakaa
Muuta en tiedä
    muuta en pyydä, muuta en kaipaa
    harharetkiä, terälehtiä
    viiksikarvoja (kis kis)
        Muuta manifestia en tunnusta
        elämä on kummallista
        meillä on sama matka
        muuta en pyydä
        en kaipaa




Musta laatikko
Etiopialaisia pääntukia, kilimejä, kirahvin luu
Ja sinun isäsi otsapanta
Vuoret, kivet, puut, juomapaikat, askelten jäljet
Ja sinun äitisi rukousnauha
Minä laulan eromme maiseman
Minä itken eromme päivän
Minä nauran eromme kartan
Se on haalistunut ja hauras, sen joet leviävät uomiksi
Sen maat liukuvat rajoistaan
Ja kun yritän taittaa sen takaisin
Se muuttuu linnuksi ja katoaa



Rakkaus on
Rakkaus on eksynyt lapsi
joka ei muista äitinsä nimeä
liekö koskaan nähnyt isäänsäkään
Rakkaus on hylätty koira
joka ulvoo portin takana
kadonnutta pantaansa
liekö koskaan kenellekään kuulunutkaan
Rakkaus on eksynyt lapsi
joka ei muista äitinsä nimeä
liekö koskaan nähnyt isäänsäkään
liekö koskaan kenellekään kuulunutkaan
    Se kulkee kujia yksinään
    lyöttäytyy matkaan
    milloin sattuu sille päälle
    kerjää ja uhkailee
    ei koskaan opi
Rakkaus on eksynyt lapsi
joka ei muista äitinsä nimeä
Rakkaus on hylätty koira
joka ulvoo portin takana



Juuri siksi
Ei aavistustakaan mistä puhua
    ei täsmällisempää tietoa koko asiasta
    en tunne sinusta kuin äänen
    ja tutun tuoksun vasemman korvan takana
        Ja juuri siksi käteni ojentuu
        jalkani astuu
Vanha rakkaus suostuu
    vanha suola on makeaa
    ja miten nopeasti
    vanha rakkaus suostuukaan
    ja miten nopeasti
    valkovuokot muuttuivat
    lemmikeiksi ja päivänkakkaroiksi
Ja me juoksimme Helsinginkatua
    aurinkokiloja hiuksissa
    sinä valkeissa vaatteissa
    minä mustissa kuin aavistaen
    viileiden varjojen aika on tuleva
        Ja juuri siksi käteni ojentuu
        jalkani astuu
        ja juuri siksi tunnen
        äkkiä eläväni




Ota minut
Ota minut syliin
    Saaristomeren kalliolla
    minä sinut syliin
    Välimeren hiekalla
Ota minut
    Saaristomeren sammalmättäällä
    minä sinut
    Välimeren pinjojen alla
        Me olimme oikeita, aika oli väärä
        Nyt on aika oikea, ellei peräti korkea
            nyt on aika oikea
            ja me, me samat
            ja me, me samat
Kesä on niin kaukana
    lapset putoilevat puista
    kesä on niin kaukana
    ja kodit taipuvat raskaina
Se mitä emme tehneet
    se on kasvanut suureksi
    se mitä emme tehneet
    se on kasvanut suureksi
        Jokainen päivä lisää
        viikot rakentavat sille temppelin
        ja kun kohtaamme jälleen
            miten ilolla puramme sen
        ja kun kohtaamme jälleen
            miten ilolla puramme sen
            miten ilolla puramme sen



Lopulta Kreeta upposi
Lopulta Kreeta upposi ja kalat tulivat kylään
Minunlainen kulttuuri kukoisti aikansa
Sitten katosi eikä paljoakaan jäänyt
Herodotos puhui pienistä kaupungeista
Joista tuli suuria
Sanoiko se jotain gekoista
Jotka meillä oli öisin keskuudessamme
Muistatko miten kuiskasin sängyssä
Älä tee valoja
Tee hämärää


Siirry sivun alkuun