PROSPEKTRUM

Prospektrum-levyn voi katsoa saaneen alkunsa vuosikymmenen vaihteessa, jolloin Halme Prospekt esiintyi kuukausittain syksystä kevääseen Club Libertessä Helsingin Kalliossa. Ohjelmistoon alkoi kertyä uutta materiaalia ja kanssamme esiintyneet vierailevat solistit toivat yhtyeen soittoon ja soundiin uusia tasoja.

Klubi oli taiteellisesti antoisa ja vaatimattomasta yleisömenestyksestä huolimatta yhtye esiintyi antaumuksellisesti; näin ollen katsoin sen ansainneen tulla dokumentoiduksi äänilevyn muodossa. Levyttämistä kaavailtiin vuoden 2010 aikana mutta aikatauluja ei saatu sopimaan ja hanke lykkääntyi. Käynnistin kuitenkin sovitus- ja esituotantovaiheen ja pohdiskelin levyä konseptuaalisesti. Äänitin itsekseni kappaleiden soitinosuuksia ja työstimme Arttu Tolosen kanssa bassolinjoja eräänlaisiksi rakennustelineiksi tuleville sessioille.

Aivan vuoden lopulla menetin nelijalkaisen ystäväni, kaksossieluni Penan. Toinen uskollinen ystäväni - musiikki - osoittautui oivalliseksi keinoksi lieventämään tapahtuman aiheuttamaa shokkia ja levyn tuotanto käynnistyi nopeasti. Soitinosuudet äänitettiin lyhyen ajan sisällä yksitellen. Elävän yhteissoiton dynamiikan ja jännitteen puuttumista kompensoitiin sillä, että sovitusten rakenteisiin jätettiin pelivaraa improvisoinnille ja kaikki soolot soitettiin sisään ensimmäisellä otolla. Kaksi kappaletta äänitettiin livenä Kultturitalon Alppisalissa.

Elämäntilanteestani kumpusi esiin jonkinlainen aikaa ja sen katoavaisuutta, kaiken olevaisen kiertokulkua, kuolemaa ja uudelleen syntymistä käsittelevä tematiikka. Prospektor-klubilla vieraillut Asa oli ilmaissut halukkuutensa tehdä yhteistyötä kanssamme, joten pyysin häntä kirjoittamaan tällaista mielenmaisemaa heijastelevaa tekstiä; ei kuitenkaan sentimentaalisesti tunnelmoiden vaan elämän ainutkertaisuutta, arvokkuutta ja arvoituksellisuutta kunnioittaen.

Pian tämän jälkeen sain kolmen lyhyehkön tekstin muodostaman kokonaisuuden, joka suorastaan hämmentävässä määrin vastasi mielikuvaani siitä tunnelmasta, jota olin hakemassa. Teimme teksteistä Asan lukemat demoäänitykset, jotka istuivat luontevasti paikoilleen muodostaen rakennelman levyn dramaturgiselle kaarelle.

Tekstien aihemaailma tuntui kuitenkin vaativan jonkinlaista vastapainoa tai tasapainottavaa elementtiä. Mielessäni oli jonkinlaisen valaistuneen kadunmiehen näkökulma, joka ikään kuin haastaisi ja maadoittaisi kolmen jo valmistuneen tekstin tummasävyistä korkealentoisuutta. Selvitin ajatustani Asalle, mutta idea ei ottanut tuulta siipiensä alle. Tällöin sain idean kysyä naapuriltani, kirjailijalegenda Hannu Salamalta, josko hänellä olisi tähän jotain tarjottavana. Yllätyksekseni Hannu oli välittömästi hengessä mukana, vaikka varoittelikin että "nämä eivät sitten ole mitään kaunista tekstiä". Näkemättä tekstejä pyysin Hannun kuitenkin studioon, jossa hän luki yhdellä otolla, sattumoisin myös kolmeen osaan jakautuvan tekstikokonaisuuden aikaisemmin keväällä livenä äänittämämme taustan päälle. Tekstit tuntuivat sopivan levyn konseptiin ajattelemallani tavalla ja tässä vaiheessa tuli mieleeni, että levyn kolmeen jakautuvaa kokonaisuutta mukaillen tekstejä tulkitsemaan tarvittaisiin vielä yksi, feminiininen ääni.

Olin kuullut Asan levyllä Paula Vesalan laulua ja kiinnittänyt huomiota hänen äänensä kuulaaseen kvaliteettiin ja täydelliseen artikulaatioon. Kesän jälkeen sain Paulaan yhteyden ja lähetin hänelle sen hetkiset versiot kappaleista. Loppuvuodesta saimme järjestettyä session, jossa Paula loihti Asan teksteistä levyn tunnelmaan saumattomasti istuvat tulkinnat.

Lisäksi keskustellessamme tuli ilmi Paulan, joka opiskelee dramaturgiaa TEAKissa, henkilökohtainen kiinnostus siihen ilmaisulliseen konseptiin, jota levyni edustaa. Tämä tuntui onnekkaalta yhteensattumalta ja antoi vahvistusta sille, että visioni levyn musiikin ja tekstin yhteenkuuluvuudesta oli oikean suuntainen.

Kokonaisuuden kannalta on oleellista, että tekstin luenta sovitettiin musiikkiin kuin yksi soittimista. Vaikka tekstit seisovatkin sisällöllisesti ja kerronnallisesti omillaan, ovat ne kuitenkin alisteisia sävellyksille, jotka ovat lähtökohtaisesti instrumentaalimusiikkia.

Jo tuotannon alkuvaiheessa olin kaavaillut levyn äänimaailmaan perkussiivista hälyä ja tekstin osuuden noustua ajateltua suurempaan roolin tuntui siltä, että sctrachäys voisi toimia levyn äänimaailmaa hahmottavana ja avartavana elementtinä. Asan suosituksesta otin yhteyttä minulle entuudestaan tuntemattomaan Kasperi Laineeseen, joka sattumoisin hänkin on tekstin ja rytmikkään riimittelyn parissa työskennellyt ja mainetta niittänyt artisti.

Tällaisten onnekkaiden yhteensattumien tuloksena pelkistetyksi ja maanläheiseksi kaavaillusta bändilevystä olikin kehkeytynyt kirjallisesti painottunut, äänilevyä temaattisena taideteoksena edustava kokonaisuus. Tämä solmii yhteen omaan musikaaliseen kehitykseni kytkeytyviä lankoja, sillä olen aina kokenut tällaisen ilmaisun itselleni läheiseksi. Eräs ensimmäisistä jazzin ja improvisaation maailmaan minua aikoinaan vietellyt levy oli tätä konseptia edustava Eero Koivistoisen Odysseus. Ja olen itsekin puuhastellut jo kauan tässä maastossa: ensimmäinen musiikkia ja puhuttua sanaa edustava teokseni "Totem" (yhdessä Patrick Koskin ja Martin Enckellin kanssa) esitettiin kolmekymmentä vuotta sitten Helsingin Annantalolla.

Tätä kautta levy dokumentoi paitsi yhtyettäni myös omia musiikillisia juuriani sekä kiinnostustani kirjallista ilmaisua ja ennen kaikkea tarinan kerrontaa kohtaan. Olen onnellinen, iloinen ja ylpeä saadessani valmiiksi tämän tuotannon hienon yhtyeeni ja suurenmoisten vierailevien artistien kanssa. Erityisesti haluan mainita vielä Mamba Assefan moniulotteisen työpanoksen kappaleiden tallentamisessa ja viimeistelemisessä

Heidän lisäkseen haluan omistaa levyn edesmenneille läheisilleni, ystävilleni ja kaikille minua musiikillisesti inspiroineille taiteilijoille.

Helsingissä marraskuussa 2012

Hepa Halme